Ma 12.4.
Aamulla meillä oli taas herätyskello soimassa, ja teki hieman tiukkaa saada väkeä
ylös..mutta aamupala, Benjaminin höyryhengitys ja veneretki Manavgatiin odotti.
Saimme myös tämän lahjana Nazarilta.
 Matkamme alkoi Outlet myymälään, jossa pääsimme osotoksille. Apua, miten me tytöt innostuimme, kun meille annettiin Ikean suuret kassit jokaiselle käteen ja ei kuin
menoksi. Emme tienneet, mistä olisimme aloittaneet ja tuo luvattu tunti kuulosti aivan liian lyhyeltä ajalta. Hinnat olivat todellakin kohdallaan. ”rättiä ja riepua” tarttui mukaan... Sieltä suuntasimme vesiputoukselle, paikka oli aivan mielettömän kaunis! Samanaikaiseti paikalle tuotiin joku diplomaatti, ja mustiin pukeutuneita miehiä napit korvissa liikkui joka paikassa ja useita poliiseita. Kuvien jälkeen jatkoimme jokiristeilylle. Etsimme paikat veneen kannelta ja nautimme vaikuttavista maisemista.Söimme pienen lounaan, ja siinä samalla Paula teki haastattelun. Pysähdyimme hiekkarannalle, ja lapset kirmasivat samantien Välimereen. Uskalsin varpailla koittaa veden lämpötilaa, ja totesin, että minua ei kyllä mereen saataisi!
 Risteilyn jälkeen saimme tutstua vielä Antalyan alueen suurimpiin markkinoihin. Tiedossa tiukkaa vääntöä hinnoista basaarissa. Alue oli valtava! Emme uskaltautuneet lähteä kovin pitkälle puikkelehtimaan. Mutta totta tosiaan saatiin tinkiä! Minä osottauduinkin kaikista tiukimmaksi tyypiksi... Kerroin vaan, että minulla on kaikki perheen rahat hallussa, enkä suostu maksamaan kuin tämän verran. Ja kyllähän se kannatti! Benjamin ei tykännyt lainkaan liian innokkaista kaupustelijoista! Sanoi, että nuohan vievät kaikki meidän rahat! Nyt lähdetään täältä! (Bensku on tarkka raha-asioissa) Tulimme isojen pussukoiden ja kassien kanssa alkuillasta sitten hotelille. Huoneeseen päästyämme kävimme pesulla ja kappas vaan, mamma oli tietenkin palanut laivan kannella... vaihdoimme vaatteet ja lähdimme illalliselle. Pöydät ovat niiiin kauniisti katettu ja viimeistä piirtoa myöten kaikki laitettu! Kuinkahan paljon täällä on keittiön puolella henkilökuntaa?
Harmi, kun lapset eivät uskalla maistella eri ruokia. Ottavat vain muutaman ranskalaisen ristiin rastiin ja tomaattia ja kurkkua... välillä ehkä spagettia ja jauhelihakastiketta.
 Ti 13.4.
Edelleen teki tiukkaa nousta ylös aamulla, vaikka linnut lauloivat ja aurinko paistoi ihanasti. Runsaan aamupalan jälkeen, kävimme Benjaminin kanssa taas lääkärissä hengittämässä. Tätä tapahtuu siis seuraavina kolmena päivänä, kolmesti päivässä.
Suuntasimme altaalle ja auringonottoon. Ihana vapaus ja rauha, kaikkialla. Sadat ja sadat aurinkotuolit ammottavat tyhjyyttään, tuntuu kuin tämä kaikki olisi vain meille ja meidän käytttävissämme. Allasaluekin on hurjat 10.000 neliötä suuri! Niin kaunis alue! Lapset kävivät ostamassa uimapatjan hotellin kioskilta, mietimme, ettei kukaan jaksa puhaltaa sitä tässä helteessä pyörtymättä, mutta myyjä laittoi kompuran päälle ja täytti patjan hetkessä.
Hienoa palvelua. Tästä tulikin lapsien suosikki ostospaikka. Välillä hakivat namia ja  milloin mitäkin, rantapalloa, Yasmin kynsilakkaa jne..
Päivällä alkoi kunnon musiikki pauhata, oli liikuntatunnin vuoro. Jätimme puuhat muille ja keskityimme vain katselemaan. Toimittajamme Paula lähti lasten kanssa uimaan. Lapset viihtyivät ja nauttivat välillä liukumäessä. Hauskaa riitti. Aivan uskomattomia ovat nämä muksut, ”kylmään” veteen vaan Vaikka on lääkekuurit ja kaikki päällä. Ei tunnu menoa haittaavan. Itse en uskaltaunut uimaan.
Illalla suuntasimme ruokailun jälkeen pelaamaan biljardia. Tästä tulikin sitten oikea
lempipuuha iltaisin.. Miehille ja lapsille.
|
Matkamme
