 To 22.4.
Kaipa olin hieman torkahtanut, sillä heräsin auringonpaisteeseen ja linnunlauluun. Herätystä ei ollut yön aikana tullut. Lähdin aulaan oppaiden luokse, eikä heillä ollut mitään uutta tietoa. Herättelin muun perheen ja lähdimme aamupalalle. Oppaat pyysivät meitä olemaan hotellialueella, koska lähtö voisi tulla 1/2- 1 h varaoitusajalla. Lähdimme hyvillä mielin aurinkoon. Lounaan jälkeen saimme luvan kuitenkin lähteä käymään Outlet-myymälässä, josko vielä löytyisi jotain kivaa. Opas soitti meille ilmaisen kyydin ja tilataksi haki meidät ostoksille. Kuski odotti kaupan ulkopuolella, kun me tyttöjen kesken sovittelimme vaatteita. Ja mehän nautimme! Emme viitsineet viipyä hirmu kauan,  koska tosiasia oli se, että lähdöstä saatettiin ilmoittaa hyvin pienellä varoitusajalla. Hyppäsimme taksiin ja kuljettaja toi meidät takaisin hotelliin. Toimiiko oikeasti jossain näin hyvin kaikki palvelu?? Aivan uskomatonta! Pojat olivat lähteneet kävelylle rannalle sinä aikana. Samantein saimmekin kuulla, että lentomme kotimaahan lähtee vajaan parin tunnin päästä.
Matka kentälle sujui hyvin. Kentällä odottaminen tosin tuntui ikuisuudelta, koska kello oli jo melkein 23, ja meitä kaikkia väsytti huonosti nukutun yön jälkeen..eikä koneessakaan osaa nukkua, joten valvoimme myös lentoyön. Mietin mielessäni, että lennämmeköhän johonkin muuhun kaupunkiin, kun monitori näytti, että laskeutumiseen on 25 minuuttia aikaa ja olimme vielä 11,5 km korkeudessa? Ei... Helsinkiin pikku pompautuksen jälkeen laskeuduimme, joten tulimme aikamoisella kyydillä alas. ”Täällä koneen Kapteeni, Tervetuloa Helsinkiin, sää tällähetkellä: pilvinen, räntää sataa ja asteita 0.” Pilvilinnat olivat jääneet kauas taa ja arki ja todellisuus edessämme...
Saimme vielä kyydin kotiin Aarolta, joka jaksoi aamu viiden aikaan ajaa kauttamme. Aamu 06 kävimme nukkumaan omaan sänkyyn, ja näimme unta ihanasta Turkin lomastamme.
|
Matkamme
